• Helsingin yliopistossa tarkastettiin 8.3.2014 väitöskirjani, jonka aiheena oli Önningebyn taiteilijasiirtokunta ja sen moninaisten sosiaalisten verkostojen vuorovaikutus. Valotin siinä verkostoja, joilla oli tärkeä rooli niin 1800-luvun lopun taiteilijasiirtokunnan synnyssä, kuin myös sen toiminnan päättymisessä. Oli kiehtovaa tutkia niitä erilaisia kudelmia, joita taiteilijoiden ympärille punoutui. Ne syntyivät usein jo opiskeluaikana, jolloin taiteilija tuli osaksi opiskelupaikkakunnalle muodostunutta taideopiskelijoiden verkostoa. Saavuttuaan taiteilijasiirtokuntaan hänestä tuli osa sen verkostoa. Taiteilijasiirtokunnan jäsenet tulivat osaksi suurempaa, eurooppalaista verkostoa, kun he esimerkiksi matkustivat yhdessä Pariisiin. Taiteilijoiden ja taiteen eri tyylisuuntien verkostokartoitusta voisi jatkaa loputtomiin.

    Mistä verkostot ovat saaneet alkunsa ja miksi ne ovat niin tärkeitä? J. R. McNeill ja William H. McNeill määrittelevät julkaisussaan Verkottunut ihmiskunta – Yleiskatsaus maailmanhistoriaan (2006) verkon joukoksi yhteyksiä, jotka kytkevät ihmiset toisiinsa ja joissa ihmiset vaihtavat informaatiota ja ohjailevat ja muokkaavat toimintaansa saamansa tiedon perusteella. McNeillit korostavat, että kyse ei todellakaan ole uudesta ilmiöstä vaan ihmisten välinen verkko on ollut olemassa, tosin hyvin yksinkertaisessa muodossa, jo puhekyvyn kehittymisestä lähtien. Jokainen aikakausi on muuttanut verkoston luonnetta ja sen merkitystä. Käsitteenä verkostot ovat vähintäänkin haastavia. Ne eivät ole stabiileja, vaan ameebamaisia – ne muuttavat muotoaan, mutta myös verkoston toimijoiden lukumäärä on jatkuvassa liikkeessä.

    1800-luvun lopun taiteilijat verkostoituivat tehokkaasti, mutta sama pätee myös tämän päivän taidehistorioitsijoihin. Voimme tutustua alan konferensseissa ja symposiumeissa, ainejärjestöissä, erilaisissa virallisissa ja epävirallisissa opintopiireissä sekä tietenkin sosiaalisessa mediassa. Verkostoitumis- ja tiedonhankkimismahdollisuudet ovat lähes rajattomat, mutta jotain tuntuu silti puuttuvan.

    On aika vahvistaa taidehistorioitsijoiden välistä verkostoitumista entisestään ja laajentaa viestintäpalettia. Taidehistorian seura lanseeraa oman Facebook-profiilin keskiviikkona 16.4.2014. FB-profiilin tavoitteena on interaktiivisuus. Sen kautta välitetään tietoa Taidehistorian seurasta ja sen järjestämistä tapahtumista, mutta ennen kaikkea tarkoituksena on luoda taidehistorioitsijoille oma online-keskustelufoorumi, jossa voimme jakaa ajatuksia, ideoita, valokuvia ja videoita ja kehittää uusia yhteistyömuotoja! FB-profiili täydentää Taidehistorian seuran viestintäpalettia, johon kuuluvat myös seuran kotisivu ja tämä verkkolehti.

    Etenemme suunnitelmallisesti kolmen M:n taktiikalla eli Monitor, Mingle and Measure. Olemme seuranneet keskustelua ja nyt osallistumme siihen, ei enää henkilökohtaisten profiilien kautta, vaan Taidehistorian seuran profiilin kautta. Seuraamme luonnollisesti FB-profiilia ja sen kehitystä eri mittareiden avulla. Tavoitteena on saada kaikki taidehistorioitsijat mukaan! Profiili on suljettu ryhmä, johon kutsutaan FB:n tai sähköpostin välityksellä. Kuka tahansa voi nähdä ryhmän ja ketä siihen kuuluu mutta päivitykset näkyvät vain ryhmän jäsenille. Voit lähettää ideoita tai ajatuksia FB-profiilista allekirjoittaneelle anna-maria.wiljanen(at)upmks.fi.

     

    Antoisia lukuhetkiä ja aurinkoista kevättä! Tavataan FB:ssa!

    Helsingissä 26.3.2014

    Anna-Maria Wiljanen