TAHITI 01/2015

Vuoden 2015 ensimmäiseen TAHITIn numeroon sisältyy kolme tieteellistä artikkelia. Roni Grénin artikkelissa Luolamaalaukset taiteena – Uskonnollisen tulkinnan variaatioita Salomon Reinachilla, Abbé Breuililla ja Georges Bataillella tarkastellaan kolmen teoreetikon käsityksiä luolamaalauksista. Tuija Hautala-Hirvioja kirjoittaa Pohjoiskalotin eli Pohjois-Barentsin kuvataiteesta artikkelissaan Pohjoisen kauneutta – 1970- ja 1980-luvun yhteistyötä ja kuvataidetta Pohjois-Barentsin alueella. Teppo Jokisen tarkastelun kohteena ovat arkkitehti Gustaf Nyströmin yhteydet aikansa taide-elämään ja taiteilijoihin, joita hän valottaa artikkelissaan ”Ei voi olla taiteilija olematta ihminen” – Gustaf Nyströmin kytköksiä aikansa kuvataiteeseen. Marie-Sofie Lundström pohtii pääkirjoituksessaan taidehistorian tulevaisuutta yliopiston oppiaineena.

Kentältä ja arkistosta -osiossa liikutaan Rembrandtista Reykjavikiin. Minna Tuomisen näyttelyarviossa tutustutaan Rijksmuseumissa 12.2.–17.5.2015 järjestettyyn mittavaan Rembrandtin myöhäistuotantoa esitelleeseen näyttelyyn. Anna-Maria Wiljanen puolestaan kertoo tuoreeltaan kuulumiset Islannissa pidetystä 11. taidehistorian alan pohjoismaisesta NORDIK-konferenssista. Mirva Sjöroos suuntaa kirjoituksessaan katseen designiin ja pohtii muotoilun kuratoinnin olemusta tänä päivänä.

Väitöksissä julkaistaan Jorma Mikolan, Anna-Kaisa Rastenbergerin ja Susanna Santalan lektiot. Tällä kertaa mukana on myös kolme arviota: Juha-Heikki Tihinen arvioi Riitta Kormanon väitöskirjan Sotamuistomerkki Suomessa. Voiton ja tappion modaalista sovittelua ja Ville Lukkarinen paneutuu Janne Seppäsen kirjaan Levoton valokuva. Eva Ahl-Waris puolestaan arvioi Leena Valkeapään teoksen Vapaa kuin lintu, Emil Nervanderin elämä (Taidehistoriallisia tutkimuksia 47).

Our guest columnist for the current issue of TAHITI is Dr. Suzie Thomas, university lecturer in museology, University of Helsinki. In her column she focuses on the value of the humanities within academia.