TAHITI 01/2016

Miten kulttuuriympäristö ymmärretään, miten kulttuuriympäristön käsitettä käytetään ja miten ja millaisista näkökulmista kulttuuriympäristöä Suomessa tutkitaan? Muun muassa näihin kysymyksiin pyrittiin vastaamaan Jyväskylässä 12–13 helmikuuta 2015 järjestetyillä kuudensilla taidehistorian päivillä. Tämä TAHITI-lehden teemanumero 1/2016, kuten myös lehden edellinen teemanumero 4/2015, esittelevät konferenssin antia.

Tämän teemanumeron aloittaa Sari Kuuvan artikkeli, jossa tutkija pohtii vierailuaan Åsgårdstrandissa, Edvard Munchin monien maalausten taustamaisemissa, ja Åsgårdstrandin maisemien merkitystä muille taiteilijoille, kuten brittiläiselle Tracey Eminille. Tuija Hautala-Hirviojan artikkeli jatkaa keskustelua kuvataiteen ja maiseman yhteyksistä pohtimalla suomalaistaiteilijoiden Petsamo-aiheisia teoksia ja sitä, miten taiteilijat pyrkivät tuomaan Petsamon maiseman osaksi kansallista kuvastoa ja sen kautta rakentuvaa suomalaista identiteettiä. Nina Sääskilahden artikkelissa tarkastellaan lappilaista kulttuuriympäristöä Rovaniemellä Lapin sotaan liittyvän muistikulttuurin näkökulmasta. Yang Jingin englanninkielisessä artikkelissa kulttuuriympäristöstä keskustellaan kiinalaisen ympäristötaiteen kontekstissa. Jing hahmottaa nykytaiteilijoiden kiinnostuksen ekologisia arvoja kohtaan osaksi Kiinassa viime aikoina voimistunutta ruohonjuuritason ympäristönsuojeluliikettä.

Tapio Heikkilän taidehistorian päivien keynote-esitelmään perustuva artikkeli pohtii maiseman ja ajan suhdetta ja maiseman ominaispiirteisiin kuuluvaa liikettä ja muutosta, jotka väistämättä vaikuttavat myös maisemien tarkkailuun, havainnointiin ja tutkimiseen. Kulttuuriympäristöjen muuttumiseen liittyvät kysymykset ovat keskiössä myös Antti Valliuksen artikkelissa, jossa tarkastellaan, miten viimeaikaisessa tutkimuksessa on pyritty ymmärtämään ihmisten kiinnittymistä ja kuulumista omaan elinympäristöönsä. Valliuksen mukaan kuvien ja kuvaamisen kulttuuristen ja affektiivisten ulottuvuuksien huomioon ottaminen rikastuttaa tilallisen kuulumisen tutkimusta. Teemanumeron viimeisessä tieteellisessä artikkelissa Lauri Ockenström tuo keskusteluun antiikin ja renessanssin ajan teksteihin sisältyviä teemoja, jotka avasivat varhaismodernin ajan kirjoittajille mahdollisuuksia legitimoida ihmisen toiminta ympäristön muokkaajana.

Tieteellisten artikkelien lisäksi teemanumeroon sisältyy Helena Lonkilan kirjoittama esittely Jyväskylän yliopistossa toimivasta kulttuuriympäristön tutkimuksen maisterikoulutuksesta ja Hannu Linkolan kirjoittama katsaus kulttuuriympäristötutkimuksen problematiikasta ja tutkimusta vahvistamaan perustetun seuran toiminnan lähtökohdista. Numerossa julkaistaan myös Tapio Heikkilän kirja-arvostelu Antti Valliuksen Kaunis Suomi -teoksesta ja kaksi taidehistorian väitöksen lektiota: Teija Luukkanen-Hirvikosken lektio ”Yritysten taidekokoelmat Suomessa. Keräilypolitiikat, taiteen esittämisen käytännöt ja merkitykset elinkeinoelämässä” ja Paula Mäkelän lektio ”Kirkonrakentajasuku Rijf. Pohjalaisen kirkonrakentajasuvun rakennus- ja suunnittelutuotanto sekä toiminta kustavilaisen aikakauden Suomessa”. Teemanumeron kolumnisti Maunu Häyrynen pohtii kirjoituksessaan maiseman ja kulttuuriympäristön käsitteitä ja käsitteiden määrittelyn merkitystä tutkimuksessa.