TAHITI 02-03/2013

TAHITIn syyskuun 2013 numero on kaksoisnumero, jonka myötä vastaavan päätoimittajan tehtävä siirtyy Elina Räsäselle. TAHITI kiittää Johanna Vakkaria, joka toimi lehden vastaavana päätoimittajana kaksi vuotta ja jota ilman TAHITI-verkkolehteä ei olisi olemassa.

Elina Räsänen pohtii pääkirjoituksessaan kieliä ja melankoliaa taidehistorian kirjoittamiseen vaikuttavina tekijöinä.

Syyskuun numeron tieteellisenä artikkelina julkaistaan Annika Waenerbergin Pelkistäviä näkökulmia taidehistorian ja taiteentutkimuksen visuaaliseen analyysiin. Se on johdanto visuaalista analyysiä käsittelevään artikkelisarjaan, jota Waenerberg on lupautunut jatkamaan TAHITIn tulevissa numeroissa.

Kentältä ja arkistosta -osiossa julkaistaan viisi kirjoitusta: Maria-Hirvi Ijäksen Attitydernas form – utställningen som konsthistorisk entitet käsittelee Venetsiaan uudelleen pystytettyä Harald Szeemannin Kunsthalle Berniin vuonna 1969 toteuttamaa näyttelyä. Johanna Björkman kirjoittaa kokemuksistaan Tukholman Kungliga Konsthögskolanin restaureringskonst -opinnoissa lukuvuonna 2012–2013, jolloin teemana oli Modernism at Risk. Sue Cedercreutz-Suhonen on selvittänyt Helene Schjerfbeckin mallin henkilöllisyyttä kirjoituksessaan Marina de Heyden – Helene Schjerfbecks modell 1917 och 1918. Teppo Jokinen kertoo Caspar David Friedrichin merkkiteosten konservoinnista, joka on parhaillaan käynnissä Berliinin Alte Nationalgaleriessa. Leena Svinhufvud kirjoittaa Art Deco ja taiteet -näyttelystä, joka oli esillä Amos Andersonin taidemuseossa keväällä ja kesällä 2013 ja jossa Taidehistorian seura vieraili kevätkokouksensa yhteydessä.

Väitöskirja-arvioita julkaistaan kaksi. Taina Syrjämaa arvioi Hanna-Leena Paloposken väitöskirjan Taidenäyttelyt Suomen ja Italian julkisissa kuvataidesuhteissa 1920-luvulta toisen maailmansodan loppuun.

Petja Hovinheimon arvio Jukka Relaksen väitöskirjasta Valta, tyyli ja tila – Keisarien ja presidenttien residenssi Helsingissä 1837–1940 yhdistää väitöskirjan tematiikkaan siihen liittyviä ajankohtaisia aiheita. Petja Hovinheimo ei kuitenkaan ehtinyt nähdä kirjoitustaan julkaistuna. Hän menehtyi tapaturmaisesti 7.9.–8.9.2013 välisenä yönä. Hovinheimo oli Helsingin yliopiston taidehistorian oppiaineen jatko-opiskelija, ja hän oli valmistelemassa väitöskirjaa historiamaalauksesta Suomen autonomian aikana. Petja Hovinheimo tunnettiin harvinaisen laaja-alaisena kulttuurin monitaitajana. Hän myös jakoi auliisti tietojaan, taitojaan ja apuaan ja oli näin ollen taidehistorian kentässä korvaamaton toimija. Petja Hovinheimon elämäniloinen energisyys ja empaattinen sosiaalisuus olivat psykologinen voimavara, jonka positiivinen vaikutus säteili laajalti hänen ympäristöönsä.

Väitökset-osiossa julkaistaan myös kaksi lektiota: Anna Hjorth-Röntysen Myy hyvässä seurassa: Sosiaalinen pääoma strategisena välineenä taidehuutokaupoissa ja Antti Valliuksen Kuvien maaseutu – Maaseutumaisemakuvaston luomat mielikuvat suomalaisesta maaseutukulttuurista.

Fred Anderssonin kirja-arvio Mellan den flygande Engels och van Goghs gamla skor – ”Totalitär” konst i aktuell forskning käsittelee Aarhusin yliopiston julkaisemaa antologiaa Totalitarian Art and Modernity.

Molemmat kolumnistimme, Riitta Nikula ja Asko Mäkelä kirjoittavat myös syyskuun numerossa. Riitta Nikula pohtii puurakentamista ja puun olemusta materiaalina ja Asko Mäkelä Guggenheimin taidemuseohanketta taidehistorioitsijoiden kannalta.

Toimituskunnassa on vastaavan päätoimittajan lisäksi toinenkin uusi jäsen, Marie-Sofie Lundström, joka tuli TAHITIn perustamisesta asti toimituskuntaan kuuluneen Heidi Pfäfflin tilalle.