Taideteos murhattiin museossa

Asko MäkelaSuomessa ollaan hyvin perehtyneitä taiteen ja tieteen väliseen suhteeseen. Aalto yliopiston Arabian laitoksilla pohdittiin 23.5. biotaiteen tilaa australialaisen Oron Cattsin luennolla. Hänen teoksistaan tunnetuin lienee pikkuruisen takin muotoon kasvatettu lihanpala. New Yorkin MoMAssa se herätti kohun kun taideteos jouduttiin lopettamaan. Takin kainaloon kun oli pesiytynyt jokin ylimääräinen bakteerimuodostelma. Sitä yritettiin hoitaa lääkityksellä, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Takin oli kuoltava. “Murder in the MoMA” oli näkyvä uutisotsikko.

Kysymys elämän luonteesta kietoutui tuonkin pienen kasvatusastiassa synnytetyn lihan ympärille. Biotaiteen etiikan mukaisesti kaikki hallitsemattomissa olevat prosessit tulee päättää. Näiden “tapposeremonioiden” yhteydessä taiteilija pohtii yleisön kanssa teokseen liittyviä eettisiä aiheita. Kyse on tieteen ja taiteen etiikan pohtimisesta. Nyt elollisen olion luonteeseen puuttuminen tai sen synnyttäminen biologian avulla koskee vaikkapa suurta osaa maailman ruokatuotannosta. Kenelläkään ei ole tarkkaa tietoa, millä tavoin manipuloitu ruoka tulee vaikuttamaan ajan kuluessa luontoon tai ihmiseen. “Taiteen avuksi tarvitaan välineitä määrittelemään mitä kulttuurissa on tapahtumassa”, perusteli Oron Catts toimiaan.

Biotaide on taiteen laji, joka käyttää biologisia prosesseja taiteen tekemiseen. Suomessa Antero Karen home-teokset lienevät tällaisista tunnetuimpia. Taiteen ja tieteen välisen suhteen pohdinta liittää biotaiteen pitkään kokeilevan taiteen perinteeseen. Etanoiden kuoreen kiinnitettyjen siveltimien muodostamat kuviot paperilla tai luonnon muodostamien ihmeellisten kuvioiden  käyttö kuuluvat myös biotaiteen laajaan kirjoon. Biotaidetta sivuaa nykyarkkitehtuurin kiinnostus luonnon rakenteiden käyttöön.

Biotaiteen ja tietokoneilla tuotetun luontoa tai sen prosesseja jäljittelevän “elämän” välillä vaikuttaa vielä häilyvän epäilyä toisiaan kohtaan. Kyse on elämän määrittelystä. Tietokoneen ja sen bittielämään neuroverkon avulla yhdistetyn biologisen elämän välinen kommunikaatio on kuitenkin vain ajan kysymys. Eettiset kysymykset elävän ja luodun elävän käytöstä ovat jatkuvasti muuttuvia.

Michelangelon kivijärkäleestä kasvavat ihmishahmot sarjasta Orjat (1525 – 1530) lienevät herättäneen samankaltaisia pelon sekaisia tuntemuksia taiteilijan kyvystä ja mahdollisuudesta hallita lihaa veistoksena kuin biotaiteen teokset nyt. Yliluonnollisen eläviltä Michelangelon veistokset vaikuttavat tänäänkin. Silti ne ovat vain kiveä, tietokoneella luotu mallinnus vain bittejä. Liha on kuitenkin lihaa ja siinä biotaide taitaa olla lähimpänä ihmisluontoa. Kaikille yhteistä on pohtia tieteellistä havaintoa taiteessa.

Tampereen taidemuseossa avattiin 12.5.2012 taiteen ja teknologian suhdetta pohtivan Dimensio-ryhmän 40-vuotisnäyttely. Vaikka ryhmän toiminta näyttää olevan terminaalivaiheessa, on kunnioitettavaa, että jokin kokeilevan taiteen ryhmä toimii näin kauan.  Muutkin tahot ovat järjestäneet kansainvälisestikin erittäin varhaisia ja merkittäviä taiteen ja teknologian näyttelyitä: Muutaidefestivaalit, ISEA 1995, ARS 95 sekä Outoäly 2000 esittelivät 1990-luvun uusimpia ja nyt alansa taidehistoriaan kuuluvia tietokoneperusteisia teoksia. Dimensiolla oli merkittävä sija niiden edeltäjänä ja museoiden ovien aukaisijana.

Taiteen ja tekoelämän suhdetta pohdittaessa on syytä muistaa Dimension perustajajäseniin kuulununeen Osmo Valtosen Astrografia, 1992. Matalassa hiekkalaatikossa pyörivä mekaaninen teos on edelleen lumoava. Teoksen hiukan nykivät liikkeet muistuttavat elegantisti valkoisella hiekalla liukuvaa mekaanista tanssijaa levitettyine käsivarsineen. Hiekkaan piirtyvä viiva muistuttaa ajan myötä muuntuvasta elämästä aavikolla tai avaruuden kiertoradoilla. Osmo Valtonen toivoi, että kauneus ja oivallus yhdistäisivät rauhanomaisesti kaikkia havaitsevia luontokappaleita. Olivatpa he miltä galaksilta tahansa.

Taidehistoriassa taiteen ja teknologian välinen suhde ei ole enää taidehistorian rajamaita. Alasta on kirjoitettu hyllykaupalla. Suomessakin on julkaistu merkittävä määrä näyttelyluetteloita ja erityisesti uuden teknologisen taiteen teoriaa käsitteleviä kirjoja. Biotaidetta käsittelevä Hannele Lehdon kirja ilmestyy lähiaikoina. Varsinaista kokoavaa tutkimusta taiteen ja tieteen suomalaisesta taidehistoriasta ei ole tehty. Siinä haaste tulevaisuuden taidetta kartoittavalle taidehistorioitsijalle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>