Art and the Unconscious: A Semiotic Case Study of the Painting Process.

Lektio. Väitöskirjassani on tutkittu tiedostamatonta. Edesmennyt erittäin upea ja lahjakas oululainen taiteilija Niilo Hyttinen mainitsi graduni haastattelussa, että sehän on tiedostamatonta. Ei sitä voi tietää ja voiko siitä edes puhua. Minua harmitti kovasti, sillä tiedostamaton kiinnosti. Siinä oli jotain tärkeää. Taiteilijat Martti Mäkelä ja Kirsti Muinonen sitä vastoin myötäilivät gradussa kehittelemiäni ajatuksia, mutta eivat osanneet selittää tiedostamattoman osuutta maalaamisen prosessissaan. Kenties en tuolloin itsekään osannut esittää oikeita kysymyksiä. Uteliaisuus asiaa kohtaan heräsi ja minulle tuli pakonomainen tarve jatkaa tiedostamattoman ja maalaamisen tutkimista. Halusin samalla selvittää mihin perustuu oma intohimoni maalata abstrakteja tauluja.

Tiedostamaton yläkäsitteenä pitää sisällään kaiken sen mistä oma itse koostuu; ajattelu prosessit, arvot, motivaation ja muistot sekä alitajunnan. Termi alitajunta ymmärretään siten, että alitajunta toimii automaattisesti ja ohjaa elämäämme ja auttaa selviytymään arjen askareissa. Polkupyörällä ajamista ei tarvitse ajatella ja puhe soljuu mukavasti eteenpäin eikä sanojen paikkaa tarvitse sen kummemmin miettiä. Tiedostamatonta ei voi siten tietää, mutta on mahdollista eri tavoin herätellä tuota piilossa nukkuvaa tiedostamatonta. Freudia ja Jungia lainatakseni: tiedostamaton näyttäytyy yleensä unissa, neuroottisissa oireissa sekä puheen, kirjoituksen ja muistin niin sanotuissa kömmähdyksissä.

Ihmisen tiedostamatonta, piilossa olevaa mieltä on lähestytty luovuuden lähteenä useista eri lähtökohdista. Aiheesta on keskusteltu niin neurotieteen kuin filosofian ja estetiikan piirissä. Väitöskirjani on yksi puheenvuoro tässä moniäänisessä sekä moni- ja poikkitieteisessä keskustelussa. Tarkastelin tiedostamatonta Carl G. Jungin ja Charles S. Peircen ajatuksien avulla sekä itse tuottamastani aineistosta poimimillani ajatuksilla ja oivalluksilla, jotka on ymmärretty merkeiksi tiedostamattomasta. Tutkimuksessani kiinnitin Jungin ja Peircen teoriat Jackson Pollockin ja Salvador Dalín aikalaiskontekstiin. Jung ja Peirce puhuvat kuvista, mutta eri ajattelun pohjalta. Jung puhuu tiedostamattomasta, ilman puhuttua kieltä. Peircelle taas kielellisyys on ajattelun rakenteena ensisijainen. Katsannot voivat tässä mielessä olla analogisia vain näennäisesti, eivät kontekstiltaan tai syvärakenteeltaan. Ajattelen katsantojen kuitenkin täydentävän toisiaan: Peircen looginen semiotiikka ja Jungin psykologinen sekä taiteellinen näkökulma tiedostamattomaan avaavat maalausten tulkintaa. Lähtökohtana tutkimuksessa oli taiteellisen prosessin tutkiminen tiedostamattoman näkökulmasta. Valitsin erilaisia menetelmiä ja ajatuksia, joiden avulla pyrin stimuloimaan omaa tiedostamatontani. Analysoin tiedostamatonta Dalín ja Pollockin maalausten ja taiteellisen työn sekä oman maalausprosessini yhteydessä.

Taideteoksen tulkinta

Hahmottelin tutkimuksessa luonnosta taideteoksen tulkintamalliksi. Tulkintamallin avulla taideteoksesta voidaan hahmottaa, tulkita ja oivaltaa mahdollisia maalaamisen aikana syntyneitä tiedostamattomia semioottisia merkkejä. Taideteoksen tulkintamallin avulla valaisin Dalín, Pollockin ja omaa maalaamisen prosessiani. Kehittelemässäni taideteoksen tulkintamallissa luodaan perustaa rakentavalle kritiikille opettajan ja oppilaan suhteessa. Kriittisen palautteen antaminen saattaa tuntua toisinaan vaikealta. Kritiikki on pyrittävä antamaan loukkaamatta opiskelijan tunteita, tinkimättä kuitenkaan rehellisyydestä. Palautteen antaminen ja yhteiset keskustelut opiskelijan kanssa ovat erittäin tärkeitä. Taideteoksen tulkintamallissa kritiikki tukee ajattelemisen kehittymistä, rohkaisee tekijää näkemään omat kuvansa monipuolisemmin suhteessa muuhun taiteeseen ja omaan ajatteluunsa. Eri näkökulmia avaava ja kannustava kritiikki motivoi kuvantekijää keskustelemaan ja samalla perustelemaan omaa maalaamistaan. Tekeminen saa merkityksen, muoto sisällön ja kuvataideopiskelijat harjaantuvat puhumaan taiteestaan. Palaute kehittää opiskelijan reflektiivistä ajattelua.

Semiotiikka eli merkkioppi tutkii merkkien merkitystä. Peircen laaja ja monia elementtejä sisältävä filosofia antaa aineksia monenlaisiin tulkintoihin. Peircen merkkiteorian mukaan merkki on monisuuntaisessa niin sanotussa kolmijakoisessa dynaamisessa suhteessa, joka pitää sisällään varsinaisen merkin, merkin objektin eli ulkoisen kohteen ja merkin tulkinnan. Tulkinnassa merkille eli taideteokselle etsitään sen objektia eli merkin viittaamisen kohdetta. Objekti herättää ensin idean tai ajatuksen, joka tunnetaan tietyllä tavalla ja sen kautta kyseinen objekti eroaa muista objekteista. Esimerkiksi punainen ja sininen väri ajatellaan ja koetaan eri tavoin. Lisäksi jokainen idea tai ajatus yhdistetään todelliseen ja aikaisemmin koettuun tapahtumaan ja useimmiten kyseinen ajatus objektista yhdistetään aikaisemmin nähtyihin ja koettuihin objekteihin eli kohteisiin. Merkin suora objekti saadaan selville yleisemmin tunteiden avulla. Sen mukaan suora objekti kuvaa yksilön tai tulkitsijan tunteiden laatua. Kun taas dynaaminen objekti viittaa useampaan tulkintaan. Merkillä on siten kolme muotoa: ikoni, indeksi ja symboli, ja ne on jaettu niiden dynaamisen kohteen perusteella.

Semioottinen tulkinta saa olla jopa villiä, kuten Altti Kuusamo osuvasti sanoo. Tiedostamattoman suhdetta taideteokseen voidaan siten tulkita laajemmin, kun tiettyä taideteosta ei tulkita ainoastaan vain ikonisena merkkinä, vaan teosta lähestytään monipuolisesti jokaisen merkkiselityksen eli ikonisen, indeksisen ja symbolisen merkin kohteen kautta. Taideteoksen tulkinta ei siten perustu vain yhteen oletettuun merkkiselitykseen. Taideteos nähdään usean erilaisen merkin ja objektin yhdistelmänä ja tulkitaan mahdollisemman monipuolisesti. Mielestäni tulkinta syvenee tulkittaessa taideteosta useampien erilaisten merkkien yhdistelmänä.

On tärkeä, että taideteoksen tulkitsija pystyy selkiyttämään ajatuksiaan ymmärtääkseen taideteosta paremmin. Tutkimuksessani Peircen teoria kolmesta todellisuudesta tai kolmesta mielen tilasta: ensiys, toiseus ja kolmannuus rakentavat loogisen ja moniulotteisen näkökulmia avaavan kehyksen taideteosten tulkinnalle. Tulkitsija voi vaiheiden avulla lähestyä taideteoksen tulkintaa eri tavoin ja siten tulkitatapa laajenee. Tulkinnan ensimmäisessä vaiheessa ensiydessä tai ensimmäisessä mielen tilassa on kyse spontaanista ideasta tai ajatuksesta. Ensiys on ajaton tunteen kategoria, mielikuvituksen leikkiä, jolloin yksilö tuntee ja tulkitsee taideteoksen ilman järkeviä selityksiä. Tulkinnan toisessa vaiheessa toiseudessa tai toisessa mielen tilassa sanomuksen kanssa on kyse kahdesta asiasta, jotka kohtaavat toisensa: toiseus on reagointitilanne. Tuolloin tulkinta on toimintaa ja vähemmän tunnetta. Kolmannuudessa tai kolmannessa mielen tilassa yhdistetään tulkinnan kaikki vaiheet, ja se sisältää myös merkin, objektin ja tulkinnan yhteisen kokoonpanon. Kolmannessa tulkinnan vaiheessa kootaan niin sanottu järkevä merkitys eli argumentti tulkinnalle. Taideteosta tulkittaessa tulkitsijan emotionaalinen tunne voi paljastaa taiteilijan motiiveja, mutta tieteellisesti päteväksi tulkinta tulee vasta tulkintamallin toisessa ja kolmannessa vaiheessa; lisää yksityiskohtia keräämällä ja järkevästi asiaan syvemmin perehtymällä. Tulkintamallissa yksityiskohtia etsitään Jungin amplifikaatio metodin avulla. Metodissa merkin tulkinta saadaan asettamalla kuva uuteen kontekstiin. Kuvalle etsitään selitystä vertaamalla sitä toiseen sisältöön missä tuo samainen kuva kenties esiintyy.

Taideteoksen tulkinnassa teosta lähestytään Jungin aktiivisen kuvittelun menetelmän tukemana, joka on eräänlaista yksilön sisäistä mielikuvituksen tuottamaa dramaattista tai liioiteltua, vapaasti tuotettua ajattelua. Katsoessaan taideteosta katsojan mieli tuottaa aktiivisessa kuvittelussa vapaasti mielleyhtymiä. Katsojan ei ole tarkoitus ymmärtää taideteosta vaan eläytyä, tuntea ja kokea teos henkilökohtaisesti. Tulkinnassa saatuja mielleyhtymiä voidaan tulkita uudelleen ja kenties löytää yhtymäkohtia taiteilijan taideteosta tehdessä olleiden tiedostamattomien ajatuksien ja tulkitsijan tuottamien mahdollisten tiedostamattomien ajatusten kanssa. Koska tiedostamattoman tulkitseminen taideteoksesta on vaikeaa, tulkitsijan tulee luottaa omaan tiedostamattomaan ja herkistyä spontaanin intuitiiviselle tulkinnalle. Taideteosta tulkittaessa katsoja saa henkilökohtaisesti mielikuvitustaan aktivoimalla kokea ja tuntea taideteoksen sisäisen voiman. Aktiivinen mielikuvitus tukee subjektiivista, yksilön tunteista, aisteista ja muistoista lähtevää tulkintaa. Taideteoksen tulkinnasta tulee itseilmaisua, jonka myötä itsetunto ja itseilmaisu kehittyvät ja yksilö rohkaistuu sanomaan subjektiivisia mielipiteitään. Hän uskaltaa aidosti olla oma itsensä ja näkee uteliaasti lapsen silmin asiat uutena ja outona, eikä ajattele asioita itsestäänselvyytenä. Taiteen katsomisesta tulee nautinto.

Taideteosta tulkittaessa Freudin uniin liittyvät teoriat tukevat tiedostamattoman ymmärtämistä. Esimerkiksi taideteoksessa oleva elementti voi olla tiivistymä useasta eri kohteesta tai lähteestä. Tuolloin maalauksen naishahmo voi pitää sisällään taiteilijan vaimon, äidin, siskon ja kaikki hänen elämänsä aikana vaikuttaneet naiset. Taideteos voi myös toimia lohtuna, kuten unet. Taiteilija saattaa maalata esimerkiksi kaipaamaansa lapsuuden maisemaa. Taideteos voi olla myös niin sanottu siirtymä toiveen toteutumasta, eli toive sensuurin aiheuttamana muuttuu aivan erilaiseksi ja toisenlaiseksi, siirtymäksi. Taiteilija kenties maalaa viehkeitä kukkia, joihin voi piiloutua eroottisia ajatuksia.

Jung ei hyväksynyt Freudin sensuuriin perustuvaa uniteoriaa, sillä Jungin mielestä unet kertovat totuuden. Jung myönsi, että sensuuri toimii arkielämässä mutta ei unissa. Jung korostaa, että unia on vaikea tulkita, koska ne ovat symbolisia. Unen symboleja ei pidä tulkita kirjaimellisesti, koska ne kätkevät taakseen enemmän. Unien ja maalausten symbolisia kuvia ja värejä voidaan tulkita arkkityyppien avulla, jotka esiintyvät psykkisessä todellisuudessa näkymättöminä. Tulkintamallissa Ronnbergin ja Martinin (2010) kirja The Book of Symbols: Reflections on Archetypal Images avaa taideteosten mahdollisten tiedostamattomien elementtien arkkityyppistä eli kollektiivista merkitystä. Arkkityyppien tulkinnassa on yhtäläisyyksiä The I Ching, Book of Changes kirjan kanssa, josta Jung oli tietoinen. Arkkityyppiteoriasta ja kyseisestä kirjasta voi löytää uusia vaihtoehtoja tai ratkaisuja ongelmiin, kun elämä on umpikujassa. Itämainen filosofia oli Jungin inspiraation lähteenä, ja se voi myös aukaista taideteoksen tulkintaa.

Tulkinta paranee taiteilijan tekniikkaan perehtymällä

Taiteilijan tekniikkaan perehtymällä on mahdollista lähestyä tiedostamatonta. Esimerkiksi Dalín ja Pollockin vastakkaiset työskentelytavat ovat keinoja stimuloida tiedostamatonta maalaamisen prosessissa. Surrealistien 1920-luvulla kehittämä automaattinen maalaaminen perustuu Freudin vapaan assosiaation tekniikkaan. Dali maalaa ilman moraalia ja tabuja ns. unenomaista super-todellisuutta. Unet ovat Dalin inspiraation lähteenä ja polkuna tiedostamattomaan. Paranoiakriittisessä metodissaan Dalí yhdistelee tietoisesti ja teknisen taitavasti järjettömiä kuvia tai esineitä. Kaksiselitteisinä kuvayhdistelminä: konkreettisen realistisina sekä fantasioiden taikavoimaisina kuvina ne stimuloivat katsojan tiedostamatonta. Paranoiamaiset eli vainoharhaiset ajatukset ja kuvat ovat tiedostamattoman palveluksessa. Maalatessaan Dalí näkee virheissä mahdollisuuden, josta tiedostamaton kehittelee.

Itämainen filosofia yhdistyy upeasti Pollockin tavassa tehdä ei-esittävää taidetta. Tutkimuksessani lähestyn Pollockin taiteen tekemisen prosessia itämaisen filosofian ja zen-taiteen tukemana. Taiteellisessa produktiossani pyrin stimuloimaan tiedostamatonta mieltäni ja maalaamaan Pollockin tavoin ei-esittävää taidetta. Tarkoituksenani oli keskittyä kuvantekemiseni prosessiin kuten zen-taiteilijat ja etsiä vaikutteita surrealismista ja abstraktista ekspressionismista. Kuten surrealistisessa automatismissa taiteilija luottaa intuitioonsa. Taiteilija maalaa nopean spontaanisti, ettei rationaalinen ajattelu ehdi sensuroimaan kuvan tekemistä ja siten tietostamattomat impulsiivit ohjaavat maalaamisen prosessia. Ajattelen, että maalaamisen spontaanina hetkenä minun on luotettava taitoihini, ilman niitä tietoisesti miettimättä. Siten taideteokseni tulee olemaan ensimmäisen maalaamiskerran jälkeen usein yllätys. Teos saattaa olla valmis, jos olen pystynyt saavuttamaan täydellisen keskittymisen ja lopputulos on itseäni miellyttävä. Taideteosta jatkaessani voin joko miettiä visuaalisia vaihtoehtoja tai jatkan samanlaisella intensiivisellä intuition voimalla. Kuten modernissa taiteessa olennaista on subjektin välitön esittäminen. Maalatessani zen-taiteilijan tavoin, en anna aistieni tai ajatusteni häiritä kuvantekemistäni. Sitä vastoin pyrin tietoisesti unohtamaan olemassa oloni ja tässä tekemisen vapaudessa kadottamaan itseni. Maalaamisen aikana keskittymiseni on oltava täydellistä ja pyrin tekemisessäni  virheettömyyteen. On maalattava avoimesti, jotta tiedostamattomina piilevät ajatukset uskaltautuvat esiin. Intohimoinen, intensiivinen, henkisesti kuluttava ja usein nopeatempoinen maalaaminen vie tekemistäni eteenpäin. On osattava hetkessä olemisen taito.

Tiedostamattoman stimulointi

Tieteelliset teoriat eivät riitä tiedostamattoman mielen selvittämiseksi, vaan tiedostamaton on koettava subjektiivisesti. Tutkija pystyy paremmin ymmärtämään tutkittavan kohteen, jos hän on kyseisen asian myös henkilökohtaisesti kokenut. Taiteellisessa produktiossani oli mahdollista testata eri tekniikoita ja teorioita. Samalla ymmärrys tutkittavaan asiaan syveni. Tiedostamaton avautui siten parhaiten itse kokemalla ja tekemallä. Tutkimus selkiyttää tiedostamattoman tärkeää asemaa kuvan tekemisessä. Tutkimuksessa etsitään taiteilijoille taiteen tekemiseen erilaisia keinoja stimuloida tiedostamatonta ja tiedostamaton nähdään positiivisena voimavarana.

Asta Sutton 2012, nimetön, sekatekniikka kankaalle, 265cm x 180cm.

Väitöskirja antaa lukijalle/katsojalle mahdollisuuden osallistua tutkijan intiimiin maalaamisen prosessiin. Maalaamisen aikana videoitu monologi on litteroitu (www.astagallery.com). Samalla se kertoo enemmän kuin valmis taideteos. Taiteellisessa produktiossa tutkijasta tulee tutkimuksen kohde ja hän on siten esimerkkinä muille. Tarkastelin omaa taiteellista prosessiani protokollametodin eli ääneenajattelumenetelmän avulla, jossa taiteellista tuotantoa käsitellään “muodonantona tuntemattomalle”. Taiteellisessa produktiossani ääneenajattelu paljasti hiljaista tietoa ja maalaamisen aikana piilossa olleita ajatuksiani. Kuten Freudin vapaa-assosiaatiossa tavoitteenani oli puhua ilman moraalia ja estoja, siten ääneenajattelun avulla maalaamiseni vapautui ja pystyin saavuttamaan yhteyden unohdettuihin muistoihin ja ajatteluuni. Kirjoitin systemaattisesti päiväkirjaani ja äänitin ajatuksiani ennen, jälkeen ja maalaamisen aikana. Kuvantekijänä puhuin ääneen niin sanottua sisäistä monologiani. Ääneenajattelussa tavoitteena on tuottaa soljuvaa puhetta, jolloin tekemisen aikana sanotaan ääneen kaikki mieleen tulevat ajatukset. Tuolloin puhe etenee omalla painollaan ja voi jopa ohjata maalaamista.

Koska tutkimuksen taiteellisessa produktiossani lähtökohtana oli tiedostamaton mieli, minun oli uskallettava kuunnella tunteitani ja oltava valmis kohtaamaan tiedostamattoman varjo- ja valopuolet. Vain siten oma tiedostamaton paljastui. Minun oli herkkänä vajottava syvyyteen, romahdettava. Maalaamisprosessini hiljaisuudessa aistini ja tunteeni sekoittuivat simultaanisesti ajattomassa hetkessä. Lapsen tavoin taiteilijana maalasin ilman estoja ja moraalia. Taiteen tekemiseni tarvitsee tiedostamatonta ja terveitä hulluja ajatuksia, joita pitää sopivin väliajoin käsitellä rationaalisesti. Yhdessä ne tasapainottavat toisiaan. Herkkyys jää elämään ja tulee esiin kuvan tekemisessäni. Heikkoudesta ja herkkyydestä kasvaa vahvuus maalata aidosti. Itsetuntemus ja luovuus kehittyvät. Tiedostamattomassa piilee voimavara.

Tietoisen ja tiedostamattoman välillä on vain näkymätön seinä. Prosessissa tasapainoillaan sisäisen minän kanssa. Ollaan alttiina; huonot muistot aiheuttavat pahuutta ja vihaa. Lopulta tietoinen ja rationaalinen tajuaa tilanteen ja siten ainoa vaihtoehto on antaa anteeksi itselle ja muille. Vihaa ja pelkoa ei pidä ruokkia. On oltava sinut itsensä kanssa. Yksilö vahvistuu ja uskaltaa elää rehellisesti. Maalaamisen prosessissa on siten mahdollista kokea Jungin individuaation prosessi. Sitä voitaisiin kuvailla eräänlaiseksi puhdistautumiseksi, tuolloin oma elämä nähdään uudestaan ja ihmisestä tulee kokonaisuus, joka ei sulje pois muuta maailmaa.

Tutkimuksessa oli mielenkiintoista reflektoida omaa luomisprosessiani, ja mielestäni kehittelemäni taideteoksen tulkintamalli soveltuu erityisesti kuvantekijän oman taiteellisen produktion tulkintaan, tuolloin kuvantekijä itse tulkitsee omaa maalausprosessiaan ja sen mukana tuomia tunteita, ajatuksia ja visuaalisia ongelmia. Taiteen avulla voi löytää uudelleen itsensä; elämisestä löytyy merkitys ja vahvuus. Taiteilija voi taideteoksen tulkintamallin avulla tulkita omaa maalaamistaan ja maalauksiaan. Hän voi kehittyä tekemisessään, parantaa itsetuntemustaan ja jopa löytää itsestään tiedostamattomina vaikuttavia asioita.

Omakohtaisesti taiteilijana ja ihmisenä pyrin rehellisesti maalaamaan. Koskaan en ole valmis ja ei ole minun taulutkaan, mutta keskeneräisyydessä on mahdollisuus. Mielestäni tutkimuksen tärkein anti on se, että  meillä jokaisella on mahdollisuus katsoa taidetta ja erityisesti abstraktia taidetta oman tiedostamattoman kautta, ilman muiden mielipiteitä ja omien kokemusten sekä tunteiden herkistämänä.

 

Kirjallisuus:

Ronnberg, Ami, and Martin Kathleen, eds. 2010. The Book of Symbols: Reflections on

Archetypal Images. Köln: Taschen GmbH.

Wilhelm, Richard, Cary F. Baynes, trans. 1978. The I Ching or Book of Changes. New York: Bollingen Foundation.

 

 

Asta Sutton väitteli 24.10.2014 Lapin yliopistossa

 

TaT Asta Sutton (Huutonen) on  Keski-Suomesta kotoisin oleva taidekasvattaja, taiteentutkija ja kuvataiteilija, joka työskentelee parhaillaan San Diegossa, Kaliforniassa. Suttonin kiinnostuksenkohteeseen kuuluu tiedostamaton mieli maalaamisen prosessissa ja hän jatkaa väitöskirjan tulosten soveltamista ei-tutkimuksellisessa projektissa. Sen tarkoituksena on kehittää taideterapiamuotoja eri kohderyhmille, esim.  posttraummaattiseen stressihäiriöön tai alzheimer-potilaille. 

 

Asta Sutton: Art and the Unconscious: A Semiotic Case Study of the Painting Process. Acta Universitatis Lapponiensis 287. Rovaniemi:University of Lapland, 340s. Julkaistu sekä painettuna että verkkojulkaisuna osoitteessa http://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/61720/Sutton_Asta_ActaE_155pdfA.pdf?sequence=2

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>