Kunst privat! 2012: yritystaiteen yleisötapahtuma Saksassa

Tutustuin Frankfurtissa 2.–3.6.2012 Kunst privat! -tapahtumaan, joka on luonteeltaan yrityskokoelmien avoin viikonloppu. Tapahtuma on järjestetty vuodesta 2005 lähtien touko-kesäkuun vaihteessa Hessenin osavaltion paikallishallinnon ja alueen yritysten yhteistyönä. Avointen ovien viikonloppuun osallistuu vuosittain noin 30 yritystä ja 4000 kävijää. Lähes puolet tapahtumasta keskittyy Frankfurtin keskustaan, Mainhattaniksi kutsutulle pilvenpiirtäjäalueelle, mutta yrityskokoelmia esitellään myös Wiesbadenissa, Darmstadtissa ja Kasselissa.

Yritysten taidekokoelmien ja -ohjelmien tutkijalle Saksa on antoisa kohde. Yritykset kartuttavat kokoelmiaan aktiivisesti ja tekevät monipuolista yleisötyötä toimitiloissaan. Yleisötyön tarkoitus vaihtelee taidekasvatuksesta markkinointiin. Havainnoin väitöskirjaani varten Kunst privat!-tapahtumassa viiden pankin ja yhden konsulttiyrityksen taidekokoelmien yleisöesittelyjä. Yritysten taideohjelmiin keskeisesti liittyvä yhteiskuntavastuun käsite ulottuu Saksassa yrityskokoelmien avoimuuteen, mikä osaltaan selittää elinkeinoelämän kiinnostuksen yleisötyönsä kehittämiseen. Lisäksi Suomen ja Saksan kulttuuripolitiikat poikkeavat toisistaan mm. taiteen rahoituksen suhteen. Varsinkin Frankfurtissa on pitkä perinne yksityisellä taiteentukemisella.

1. Kävijöitä tutustumassa Franz Ackermannin seinämaalaukseen Walk 2000 (2001) Helaba-pankissa. Kuva: Teija Luukkanen-Hirvikoski.

Kunst privat! rahoitetaan siten, että tapahtumaan osallistuvat yritykset maksavat henkilöstöön ja liikevaihtoon perustuvan osallistumismaksun, joka vaihtelee 1000–1800 €:n välillä. Osallistumismaksun vastineeksi Hessenin osavaltion Talous-, liikenne- ja aluekehitysministeriö hoitaa tapahtuman markkinoinnin ja ottaa vastaan yleisön ennakkoilmoittautumiset. Taidekierrosten suunnittelu ja toteutus on yritysten vastuulla. Yleisölle tapahtuma on maksuton, tosin esittelykierrosten ryhmäkoot ovat rajalliset.
Tapahtuma on suunnattu ensisijaisesti saksankieliselle väestölle, sillä kaikki materiaalit ja yleisöesittelyt ovat saksaksi.

Kunst privat! kävijän silmin

Ilmoittautuminen oli tehty järjestäjän internetsivuilla todella helpoksi. Ilmoittauduin kahteen yritykseen nettilomakkeella muun yleisön tavoin, sillä halusin katsoa opastuksia myös niin, ettei opas tiennyt ennakolta käyntini tavoitteesta. Neljään yritykseen ilmoittauduin erikseen sähköpostilla ja kerroin tutkimuksestani kuvauslupien ja yhden haastattelun vuoksi. Opastusten sisältö painottui kaikissa kuudessa yrityksessä kokoelman esittelyyn riippumatta ennakolta käymästäni kirjeenvaihdosta, mutta vastaanotto oli tutkijalle henkilökohtaisempi kuin muulle ryhmälle. Koin iloisen yllätyksen perillä, kun kuvausluvat pitivät sovitusti, aina näin ei käy. Useimmissa yrityksissä näytti olevan varsin salliva suhtautuminen valokuvaamiseen ja yleisön ottamia kuvia on jälkeenpäin liitetty tapahtuman internetsivuille.

Frankfurtin pilvenpiirtäjäalueen rakennukset ovat jättiläismäisiä, minkä vuoksi  yleisökierroksilla on mahdollista tutustua vain osaan yritysten taidekokoelmista. Tutustumiskohteitteni kokoelmien koot vaihtelivat n. 70–56 000 teoksen välillä. Yhden yrityksen kokoelma on kokonaisuudessaan sijoitettu Frankfurtiin, muilla viidellä taidetta on sijoitettu toimitiloihin eri puolille Saksaa ja maapalloa. Ryhmäkoko vaihteli 10–25 henkeen niissä yrityksissä, joiden esittelykierroksille osallistuin. Opastukset kestivät tunnista kahteen tuntiin. Oppaina toimivat yrityksissä työskentelevät taidehistorioitsijat ja ulkopuoliset kuraattorit. Osa yrityksistä oli palkannut oman taideosastonsa lisäksi paikallisia taitelijoita oppaiksi. Esim. DekaBankin nuorten taiteilijoiden stipendiaattiohjelmasta kertoi valokuvataiteilija, joka muutama vuosi sitten kuului pankin stipendiaatteihin. Saksalaisen yleisön keskusteluaktiivisuus oli silmiinpistävää niissäkin yrityksissä, joissa opas keskittyi lähinnä taideteosten formaalisten piirteiden kuvailuun.

Deutsche Bankin lähes 56 000 teoksen taidekokoelma on tällä hetkellä teosmäärältään maailman suurin. Suuret ovat myös pankin taideosaston vuosibudjetit ja erilaiset taidekasvatusohjelmat. Kunst privat!-viikonlopun aikana eniten yleisöopastuksia olikin Deutsche Bankissa, jossa vedettiin kuusi 10 hengen ryhmää kerralla. Pääkonttoriin sijoitetut n. 1800 teosta on ryhmitelty kerroksittain maanosien ja taiteilijoiden kansallisuuksien mukaan. Kokonaisuutta hallitaan mm. värikoodein, jotka toistuvat kokoelman esitteissä. Myös neuvotteluhuoneita on nimetty taitelijoiden nimien mukaan. Deutsche Bankin pääkonttorissa suomalaistaiteilijoista Anni Leppälä on saanut teoksilleen oman kerroksen ja Ola Kolehmaisen taidetta on sijoitettu tilaan, missä pidetään henkilökunta- ja asiakastilaisuuksia.

2. Commerzbankin Gallileo-rakennuksen hissiauloissa on amerikkalaisen James Turrellin valoinstallaatio Light Shaft (2003). Kuva: Teija Luukkanen-Hirvikoski.

Pilvenpiirtäjissä liikkuminen avasi konkreettisesti silmäni Suomessa toimivien yritysten taidehankintojen vähentymiseen. Kotimaiset yritykset perustelevat teoshankintojen hiipumista lasiseinäisen postmodernin arkkitehtuurin ja avokonttoreiden yleistymisellä. Osittain seinäpinnan väheneminen pitää paikkansa, mutta asia ei ole näin suoraviivainen. Frankfurtin pilvenpiirtäjien sisätiloissa on yllättävän runsaasti läpinäkymätöntä ja seinille kiinnitettävien teosten kestävää seinäpintaa. Pilvenpiirtäjien sisätiloja on ryhmitelty siten, että avokonttoritilat ovat inhimillisen kokoisessa mittakaavassa, jolloin käytävätilaa ja neuvotteluhuoneita on paljon. Eräässä yrityksessä oli ripustettu öljyvärimaalauksia kaarevalle seinäpinnalle ja paloturvallisuusohjeiden noudattamiseksi rappukäytäviin oli hankittu siirreltävien teosten sijaan seinämaalauksia. Osa pilvenpiirtäjissä toimivien yritysten taideteoksista on paikkasidonnaista taidetta, jota on tilattu jo rakennuksen suunnitteluvaiheessa.

Yritysten kiinnostus taiteiden tukemiseen muuttuu yleensä nopeasti yleisen taloudellisen tilanteen muutosten myötä. Yleinen käytäntö on, että taidetta tuetaan nousukausina ja vastaavasti tuki laskee tai loppuu taantuman aikana. Kiinnostava huomio Kunst privat!-tapahtumassa oli, ettei maailmanlaajuinen talouskriisi näytä toistaiseksi vaikuttavan Frankfurtissa yksityistä taiteentukemista lamauttavasti. Suuryritysten kokoelmiin hankitaan edelleen teoksia, pankkien taidekilpailut jatkuvat ja yleisötyö saa uusia muotoja. Lisäksi Frankfurtissa moni yritys tukee Städelin taidemuseota mm. deponoimalla kokoelmistaan teoksia. Joillakin yrityksillä on myös kaikille avoimia taidekirjastoja sekä henkilökunnalle ja heidän perheilleen suunnattua taidekasvatusta, kuten opastettuja näyttelykäyntejä tai taidetyöpajoja yrityksen taidekasvatustilassa. Eräs syy taideohjelmien pitkäjänteisyyteen löytyy yrityskuvaan liittyvistä tekijöistä. Kuvataiteesta on muodostunut niin erottamaton osa tiettyjen yritysten yrityskuvaa tai brändiä, että suuret muutokset taideohjelmiin saattaisivat vaikuttaa myös yritysten markkina-asemaan. Lisäksi päätökset uusien toimitilojen rakentamisesta tai remonteista on tehty ennen eurokriisin puhkeamista.

Yritysten tilat ovat kuin taidegallerioita

Saksassa yrityskokoelmien pedagoginen ja viestinnällinen käyttö on ammatillisempaa verrattuna kotimaisiin yrityskokoelmiin. Saksassa suuryritykset antavat taidekokoelmilleen sisustusta suuremman arvon. Ne yritykset, jotka pitävät taidetta liiketoiminnan tukena, budjetoivat vuosittain kokoelmaan ja sen käyttöön varoja sadoista tuhansista euroista miljooniin euroihin. Keskieurooppalaisten ja pohjoisamerikkalaisten yrityskokoelmien ammatillistuminen 1980–90-luvulla toi yrityksiin taidehistorioitsijat sekä museoista lainatut kokoelmanhallinnan, taiteen esittämisen ja taidekasvatuksen käytännöt. Säännöllisten kokoelmaesittelyiden ja Kunst privat!-viikonlopun lisäksi saksalaisyritysten taideohjelmia esitellään teoskuvineen yritysten internetsivuilla tai omissa gallerioissa. Gallerioiden vaihtuvista näyttelyistä ja avajaisista tiedotetaan säännöllisesti uutiskirjeillä. Yksikään kotimainen yritys ei käytä näyttelytoiminnastaan kertovia uutiskirjeitä ulkoisen viestinnän välineenä.

3. UBS:n Frankfurtin toimitilojen taidetta. Kuva: Teija Luukkanen-Hirvikoski.

Kokoelman ammatillistumisen taso vaikuttaa myös yrityskokoelmien sisältöihin. Näin Frankfurtissa käsitetaidetta ja mediataidetta, joita on niukasti kotimaisissa yrityskokoelmissa. Yritysten taideohjelmien ammatillistumisen kääntöpuolena on, että kokoelmien ammatillistuminen tuottaa tietynlaista samankaltaisuutta. Samankaltaisuus näkyi myös tutustumiskohteissani. Saksalaispankkien taidekokoelmat ovat nykyisin sisällöltään korostuneen kansainvälisiä ja taideohjelmat pitkälle tuotteistettuja tai konseptoituja. Valokuvataidetta oli kaikissa tutustumiskohteissani ja väistämättä mieleen tuli, että ollakseen merkittävä taiteenkerääjä kansainvälisessä elinkeinoelämän kontekstissa, on yrityksen kokoelmassa oltava jotain paikallista, jotain kansainvälisesti tunnettua ja taloudellisesti arvokasta taidetta sekä uutta valokuvataidetta. Valokuvataiteen suosiosta ovat muutamat suomalaisetkin taitelijat hyötyneet. Helsinki Schoolin taiteilijoiden teoksia on mm. Deutsche Bankin ja DZ Bankin kokoelmissa.

Moni yritys on hankkinut kokoelmaansa myös eri ilmaisuvälineillä tehtyjä teoksia, jotka kuvaavat Frankfurtin pilvenpiirtäjäaluetta, ja aasialaisten taitelijoiden teoksia oli sijoitettu rakennuksissa vastaanottotiloihin. Esimerkiksi sveitsiläispankki UBS:n Frankfurtin toimitilojen taiteen nykyisessä ripustuksessa pääpaino on saksalaisella ja kiinalaisella nykytaiteella. Frankfurtin Mainhattanin alueen pilvenpiirtäjissä ei hoideta yksityishenkilöiden päivittäisiä pankkiasioita, vaan asiakaskunta koostuu suursijoittajista ja business-to-business -asiakkaista. Aasialaiset liikemiehet ja -naiset näkyivät myös kaupungin katukuvassa. Kansainvälistymistä alleviivaa sekin, että globaaleilla markkinoilla toimivien yritysten kokoelmiin sisältyy usein maapalloaiheisia teoksia.

Frankfurtin kaupungin vetovoimaisuutta pyritään vahvistamaan kulttuurimatkailun ja näyttävän mediajulkisuuden keinoin. Euroopan keskuspankin ja suurten saksalaispankkien pääkonttoreiden pysyminen kaupungissa tai ammattitaitoisen henkilöstön sitoutuminen eivät ole itsestäänselvyyksiä nopeasti muuttuvassa maailmassa. Alueen poliitikot ja yritykset ovat selvästikin perehtyneet Richard Floridan näkemyksiin nk. luovasta luokasta. Yrityskokoelmien avointen ovien viikonloppu tukee osaltaan luovan luokan rekrytointia, sillä taiteen varjolla tarjoutuu tilaisuus esitellä yrityksen toimintafilosofiaa ja toimitiloja aulaa pidemmälle. Keskustelin Kunst privat!-tapahtumaan ensimmäistä kertaa osallistuvan yrityksen edustajan kanssa esittelykierroksille ilmoittautuneiden henkilöiden taustoista. Hän totesi ryhmien koostuneen lähiseudun asukkaista ja bisnesväestä, mutta ei yrityksen asiakaskunnasta. Tapahtuman ennakkoilmoittautumisen vuoksi yritykset saavat esittelykierroksille osallistuvien nimet ja yhteystiedot etukäteen, joten opastuksia suunnittelevat pystyvät huomioimaan yleisön profiilin. Kuten muidenkin suurten taidetapahtuminen näkyminen mediassa ennakolta on lisääntynyt, oli Kunst privat! -viikonlopun uutisointi jo tapahtuman ilmoittautumisaikana runsasta paikallisessa mediassa.

Muutamat Frankfurtissa sijaitsevat yritykset järjestävät myös säännöllisiä arkkitehtuurikierroksia toimitiloissaan. Pilvenpiirtäjistä avautuvat kaupunkimaisemat toivatkin hetkeksi esille Frankfurtin kauniin puolen ja saivat kaupungin mittavat sosiaaliset ongelmat näyttämään pieniltä.

Taidehistorioitsijoiden asiantuntijuudesta

Kävin keväällä kahdesti Frankfurtissa täydentämässä väitöskirjani empiiristä aineistoa ja tutkimukseni ohella mieleeni nousivat taidehistorioitsijoiden koulutukseen liittyvät kysymykset. Tahitin aikaisemmissa numeroissa (02/2012, 02/2011 ja 01/2011) on kirjoitettu ansiokkaasti alan koulutuksesta ja tulevaisuuden työelämän tarpeista. Keskustelu on kuitenkin ollut pääosin yliopisto- ja museopainotteista. Museot ja julkinen sektori ovat todennäköisesti keskeisiä työllistäjiä tulevaisuudessakin, mutta yhä kaupallisemmaksi muuttuneessa elämismaailmassamme olisi opiskelijoiden hyvä tutustua myös sitä edustaviin organisaatiokulttuureihin. Taloudellista voittoa tavoitteleva yritys on hyvin erilainen työympäristö ja yhteistyökumppani verrattuna julkisiin taidelaitoksiin. Taiteen sponsorointi tai muu yritysyhteistyö saattaa kohdata vastavalmistuneen maisterin jo ensimmäisessä työpaikassa, jolloin yhteistyön onnistuminen edellyttää toisen osapuolen toimintakulttuurin tuntemista, tai vähintään halua ymmärtää sitä. Esimerkiksi aluetaidemuseoissa ei välttämättä ole kaupallisen koulutuksen hankkinutta henkilöä, joka vastaisi yritysyhteistyöstä, vaan työ sisällytetään museoammattilaisen tehtäviin. Yliopistojen strategioissa ja taidehistorian opetussuunnitelmissa kannustetaan kansainvälistymiseen, elinikäiseen oppimiseen ja työelämätaitojen kehittämiseen. Sopisiko näihin tavoitteisiin vaikkapa opiskelijaprojektina toteutettu ja ulkopuolisella rahoituksella kustannettu ekskursio kansainvälisille taidemessuille tai yrityksen taidegallerian asiakastilaisuuteen?

Teija Luukkanen-Hirvikoski on FM, joka valmistelee tällä hetkellä taidehistorian väitöskirjaa yritysten taidekokoelmista Jyväskylän yliopistossa. Luukkanen-Hirvikoski on työskennellyt mm. taidehistorian tuntiopettajana, koordinaattorina ja erilaisissa markkinointiviestinnän tehtävissä.

Lisätietoja: Kunst privat! -tapahtuman verkkosivut

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>