• Kulttuuriympäristöä tutkimassa

    Miten kulttuuriympäristö ymmärretään, miten kulttuuriympäristö käsitettä käytetään ja miten ja millaisista näkökulmista kulttuuriympäristöä Suomessa tutkitaan? Muun muassa näihin kysymyksiin pyrittiin vastaamaan Jyväskylässä 12–13 helmikuuta 2015 järjestetyillä kuudensilla taidehistorian päivillä. Taidehistorian seura on järjestänyt päiviä muutaman vuoden välein vuodesta 2007 lähtien yhteistyössä Suomen yliopistojen taidehistorian oppiaineiden kanssa. Sekä TAHITI-verkkolehti että taidehistorian päivät ovat lainanneet nimensä 1960-luvulla Helsingissä kokoontuneelta TAHITI-seuralta: TAideHIstoriaa TIeteenä painottava nuorten tutkijoiden seura kokoontui keskustelemaan alan teoreettisista ja metodisista kysymyksistä. TAHITI-konferenssit ovat lähes kymmenvuotisen historiansa ajan tarjonneet taidehistorioitsijoille ja laajemmin taiteen ja visuaalisen kulttuurin tutkijoille ja toimijoille foorumin tieteelliseen keskusteluun ja ammatilliseen vuorovaikutukseen.

    Professori Heikki Hanka piti Tahiti6-konferenssin avauspuheenvuoron Jyväskylän yliopiston vanhassa juhlasalissa 12.2.2015. Kuva Linda Leskinen.

    Jyväskylän yliopiston taidehistorioitsijoista ja seuran hallituksesta koostunut TAHITI6-konferenssin suunnittelutoimikunta halusi nostaa konferenssin keskiöön kulttuuriympäristön tutkimisessa yhteen kietoutuvat kolme “koota”: käsitteet, keinot ja konkretian. Ne voidaan samalla hahmottaa erilaisiksi tulokulmiksi tai lähestymistavoiksi kulttuuriympäristön tutkimuksessa. Konferenssin teeman valintaa motivoi kulttuuriympäristön käsitteen monitulkintaisuus. Käsite saa erilaisia merkityksiä eri alojen toimijoiden tulkitessa sitä omasta näkökulmastaan. Vaikka käsitettä on pyritty sekä tutkimuksessa että hallinnon kentällä määrittelemään, aukotonta tai selkeästi rajautuvaa kulttuuriympäristön määrittelyä on vaikea ja ehkä tarpeetontakin muodostaa.

    Kulttuuriympäristön tutkimus paikantuu lähtökohtaisesti monitieteiseksi tai tieteiden väliseksi tutkimusalueeksi. Kulttuuriympäristön merkitysten ja prosessien kokonaisvaltainen ymmärtäminen vaatii siten eri tieteenalojen tiedon ja näkökulmien hyödyntämistä ja huomioimista. Myös taidehistorialla ja sen menetelmillä on keskeinen rooli kulttuuriympäristöä koskevan tiedon tuottamisessa. Kuvien, kuvastojen ja representaatioiden merkitykset, kuvien ja ympäristöjen tulkitseminen ja kokeminen ja menneisyyden ymmärtäminen kuuluvat taidehistorioitsijoiden asiantuntijuuteen ja ovat taidehistorian tieteenalan anti kulttuuriympäristön tutkimukseen.

    TAHITI6-konferensiin hyväksyttiin 30 esitelmää. Esitelmän pitäjiä rohkaistiin kirjoittamaan esitelmänsä artikkeleiksi TAHITI-verkkolehden kulttuuriympäristöaiheiseen teemanumeroon. Koska artikkeliehdotuksia saatiin runsaasti, teemanumeron toimituskunta päätti toimittaa artikkeleista kaksi numeroa. Näistä ensimmäinen pureutuu teemaan kulttuuriympäristö- ja kulttuuriperintöhallinnon, -prosessien ja -politiikan näkökulmista.

    Monipuolisesti kulttuuriympäristöteemaa käsittelevien artikkelien lisäksi teemanumeron kentältä & arkistossa -osioissa julkaistaan Johanna Björkmanin ja Aura Kivilaakson selvitys Helsinki City -inventoinnista. Teemanumeron kolumnin on kirjoittanut taidehistorian päivien keynote-puhujana toiminut Suzie Thomas. Teemanumerossa julkaistaan myös kaksi taidehistorian väitöksen lektiota: Yang Jingin lektio “Benefit-Oriented Socially Engaged Art: Two Cases of Social Work Experiment” ja Päivi-Maria Jaatisen lektio “Tarkkuutta taide- ja hyvinvointitutkimukseen käsitteiden käyttöön”.

    Kulttuuriympäristö-teemanumeroiden toimittaminen on osa Kuuvan tutkijatohtoriprojektia (SA250800) ja Lähdesmäen akatemiatutkijaprojektia (SA274295) ja Euroopan tiedeneuvoston rahoittamaa EUROHERIT-hanketta (ERC StG 636177).

     

    Jyväskylässä 28.12.2015

    Sari Kuuva
    Satu Kähkönen
    Tuuli Lähdesmäki